Ooh, söin juuri kaksi mantelileipää päällystettynä voilla, kylmäsavulohisiivuilla, keitetyllä munalla, majoneesilla ja sipulinvarsisilpulla. Tarkoituksena oli syödä vain yksi, mutta makuelämys vei mennessään. Nyt on todella täysi olo, eipähän tarvitse enää iltapalaa hamuta.

Lounaaksi söin kaali-jauhelihapataa, mutta totesin olevani melkoisen kyllästynyt jo paistettuun kaaliin. Kukkakaali oli kaupasta loppu, ja keräkaali taasen tarjouksessa, niinpä kokeilin, joko kyllästyminen olisi ohi, mutta nou-nou.

Aamupäivällä kävin mittaamassa verenpaineen, viime kerralla muutama viikko sitten se oli 137/118, ja nyt 120/100. Toivon, että karppauksen ja laihtumisen myötä saisin verenpainelääkkeetkin pois. Se on ainoa lääke enää.

Masennuksen aikana lääkkeitä oli kolmekin erilaista, yksi rauhoittamaan, yksi ahdistusta lieventämään,  ja yksi mielialaa kohottamaan. Huh, täytyy sanoa, että olen onnellinen nyt, kun en enää tarvitse masennuslääkkeitä! Se paha puoli niissä oli, että ne latistivat hyvätkin tunteet, samalla kun tasoittivat ahdistusta ja masennusta. Nyt on hyvä, kun pystyn tuntemaan rakkautta, surua, iloa ja vihaa ihan oikeasti.