Tänään tunsin itseni oikein gourmet-kokiksi, niin hyvän aterian onnistuin taas väsäämään kaikkien karppitaiteen sääntöjen mukaan tietysti.

Eli lohta ja kesäkurpitsaspagettia tomaatti-kermakastikkeessa.

Homma lähti käyntiin, kun halkaisin pienen melkoisen suoran kesäkurpitsan pituussuunnassa kahtia. Sitten pienellä veitsellä viiltelin sisuksen melkein kuoreen asti puolen sentin siivuiksi. (Tämäkin pituussuunnassa.) Sitten ei muuta kuin juustohöylä käteen, ja spagettimaisia suikaleita höyläämään. Oli yllättävän helppoa tuo homma. Olin ajatellut höyryttää suikaleet kevyesti, mutta laiskuus iski, ja päädyinkin paistamaan niitä pannulla lohen jälkeen.

Siis 300 g lohifileen paistoin voissa, vähän suolasin ja mustapippuroin paistaessani. Kun lohi oli kypsä siirsin sen pois pannulta, ja "spagetit" plus valkosipulinkynsi tilalle. Siinähän sitä oli voita pannulla jo valmiiksi, joten en sitä enää laittanut.

Ei tarvinnut käännellä kuin muutama minuutti, niin sain lisätä kastikkeen spagetin päälle. Kastikkeessa oli kermaa, tomaattipyrettä, tilliä ja suolaa ja pippuria. Pari minuuttia annoin kiehua kunnes kaadoin kastikkeen lautaselle, lohipala päälle, ja herkuttelemaan. Kypsää lohta laitoin annokseen 200 g, joten jäi vielä tähteitä vaikka munakkaaseen.

Näistä se homma koostui:

150 g kesäkurpitsaa

1         valkosipulin kynsi

1 dl    kermaa

1 rkl   tomaattisosetta(pyrettä)

1/2 dl tillisilppua

mustapippuria ja suolaa

300 g lohifilettä

2 rkl voita

Hiilareita kastikkeessa on 10,1 g, ja lohessa ei yhtään.

Kaloreita annoksesta pamahti 990 kcal.

Hurjalta tuntuu kalorimäärä ex-painonvartijan silmissä, mutta tämä oli päivän ensimmäinen ateria. Nautiskelin aamukymmeneltä kermakahvia pari mukillista, ja ei vain ole ollut nälkä. Kummasti sitä pärjää kermakahvin voimalla, tänäänkin kävin pyöräillen asioilla, ja poljettavaa kertyi ihan mukavasti. Eikä heikottanut yhtään. Vanhoja muistaen sitä odottaa sellaista verensokerin laskusta koituvaa heikotusta ja näläntunnetta sekä kiukkua lisättynä päänsäryllä, mutta ei niitä nyt vaan tule. Kun ei verensokeria nosta, niin eihän se sitten laskekaan.

Hyvin menee, mutta menköön!