Viime yönä en saanut oikein nukuttua, kun naapurusto piti bileitä. Kahdeltatoista yöllä heräsin musiikin jytkeeseen ja jouduin siirtymään olohuoneen vuodesohvalle nukkumaan. Kohta alkoi kuitenki toisen naapurin koira haukkua ja ulista, ja ulkoakin kuului naapurin eukon kovaääninen kailotus ja kiroilu. Pakko oli pitää ikkunaa auki, kun kuumakin oli. Kyllä vitutti.

Unen puute saa mielialani laskemaan, ja tänään on ollut kuin itku kurkkussa koko päivän. Kävin kyllä pariin otteeseen pyöräilemässä, ensi kirpparilla n. tunnin lenkki, ja sitten KELAssa ja kirjastossa. Onneksi S on soittanut tänään pari kertaa, kun en ole M:a saanut kiinni.

Vähän auttaa, kun voi ystävän kanssa jutella, ja pohtia mitä tämän asumisen kanssa kannattaisi tehdä. Tosiaan kun naapurit on yhtä lukuunottamatta juoppoja tai muuten vaan sekaisin, niin jotenkin ankealta tämä asuminen tuntuu. Siis mitä hyötyä on asua rivarissa, kun ei voi pihalla olla kuitenkaan?

Oma parveke olisi ainakin turvallisempi ja yksityisempi paikka kuin tuo piha, jossa juopot ja vihainen koira mellastaa. Lisäksi asuntojen välisten seinien ääneneristys on paperin luokkaa, joten joudun kuuntelemaan naapurin köhimistä ja räkimistä jatkuvasti. Hyi että minä inhoan sen ällötyksen ääniä!

Nyt kohta nukkumaan, toivottavasti saan rauhalliset yöunet, niin huomenna on varmasti paljon parempi mieli.