Mietin tuossa, että mitä erikoista tässä karppauksessa on, kun jaksan tätä ruokavaliota noudattaa kuukaudesta toiseen? Siis mikä on karppaamisen helppouden salaisuus minun kohdallani:
Saan tarpeeksi rasvaa ruuasta.
Ei tule sellaista oloa, että kun on laihduttanut kuukauden, niin on pakko repsahtaa johonkin rasvaiseen, koska tyhjentyvät rasvasolut huutavat täytettä.
Ruoka on hyvää.
Minua on aina laihduttaessa harmittanut ettei voi syödä kunnon juustoja, ei voi laittaa paljoa salaattikastiketta, voita ei saa laittaa leivälle kuin "sipaisu".
Ei tarvitse kieltäytyä mistään.
Kun ei tee mieli mitään muuta kuin terveellistä ja herkullista karppiruokaa.
Ruoka ei hallitse ajatuksia.
Ei ole nälkä, ei ole ruuan himoja, ei tarvitse muutaman tunnin välein miettiä, mitä söisi.
Kun syö harvoin, minimoituu ahmimisen mahdollisuus.
Annetaanko alkoholistille pullo käteen parin tunnin välein, ja katsotaan, repsahtaako se?
En tunne syyllisyyden tunnetta syödessäni tukevan aterian.
Virallisterveellisen ajattelun mukaan pitää syödä usein mutta vähän kerrallaan. No can do.
Tämmöisiä tuli nyt mieleen, jatkan tästä, jahka hoksaan vielä jotain.
*click*
Kommentit