Eilen illalla pähkäilin tämän päivän lounasta, ja huomasin omistavani kaksi isokokoista kesäkurpitsaa, vanhaksi menevää mozzarellaa, tonnikalaa, pakastettua kermaa ja juustoraastetta. Niistä kävin sitten säveltämään laatikkoruokaa.

Ensin viipaloin kesäkurpitsan (500g), ja laitoin suolalla maustettuna lävikköön valumaan. Sitten paistoin sipulia ja valkosipulia oliiviöljyssä ja lisäsin sekaan purkillisen tonnikalaa öljyssä, ja toisen purkillisen kermaa. Maustoin tomaattipyreellä, pizzamausteella, mustapippurilla ja ripauksella suolaa. Annoin satsin kiehua viitisen minuuttia, jolloin lisäsin joukkoon kourallisen juustoraastetta. Sitten en enää keittänyt, kun isot kokit ovat sanoneet, ettei juustoa saa keittää.

Katsoin välillä telkkua; Neljän tähden illallinen ja Salkkarit menivät, ennenkuin puristelin kesäkurpitsaviipaleista nesteet pois, voitelin pienen vuuan voilla, ja aloin koota paistosta.

Ensin kerros kastiketta, sitten kesäkurpitsasiivuja, taas kastiketta, siivuja, sitten mozzarellasiivuja kun kastike loppui. Päälle vielä loput kurppasiivut sekä puolikas iso tomaatti viipaloituna. Ai niin, ja kaiken kukkuraksi taas kourallinen juustoraastetta. Uunissa 175 asteessa paistos taisi olla 40 minuuttia.

Tämän gourmet-aterian kimppuun pääsin tänään koulun ja kauppareissun jälkeen nälkäisenä ja toiveikkaana. Enkä joutunut pettymään, suorastaan herkullista oli paistos, vaikka hillitön nesteen kertyminen vuokaan vähän huolestutti eilen paiston jälkeen. Kaadoin kyllä brutaalisti nestettä pois kallistelemalla vuokaa lavuaarin päällä. En tiedä, olisiko tullut vähemmän nestemäinen tulos jos kesäkurpat olisi esim. höyrytetty ennen vuokaan laittoa. Pitääpä seuraavan kerran kokeilla.