Eilen tulin vanhalle kotipaikkakunnalle, juurikin huonon avioliittoni tapahtumapaikoille. Ja se kyllä ahdistaa ihan pirusti. Onneksi illalla pääsen mökille ja sieltä lauantai-aamuna ihan oikealle landelle. Lisäksi M:n asuintalossa on parvekeremontti, joten partsille ei pääse, eikä sen ovea saa avata. Huoh. Eilen tullessani M:n yksiö oli kuin turkkilainen sauna. Yöllä onneksi vähän viileni, mutta on täällä kuuma vieläkin.

Rannalle tekisi mieli lähteä päiväksi, mutta ärsyttää, jos siellä näkee tuttuja. Eilenkin kauppareissulla jouduin tervehtimään kolmea ihmistä, kaikki tuttuja siltä ajalta, kun asuin täällä ja elämä oli huonoa. Tiedän, että tämä on lapsellista ja ylireagoin, mutta kun tuntuu niin ahdistavalta olla näissä maisemissa. No, toivottavasti päivä kuluu nopeasti, (voisinpa nukkua koko päivän) ja T tulee hakemaan viiden maissa. Siitä se riemu sitten alkaa onneksi. Illalla saunaan ja uimaan, yöksi hirsiaittaan nukkumaan hyttysverkon alle.