Joo, se iski pitkän tauon jälkeen taas, oikein kunnon vanhanajan paniikkikohtaus.

Paikka: Paikallisbussi

Aika: 12.20

Ensin tuli heikotusolo, ja kädet ja jalat alkoivat puutua. Sitten oksetti, pelotti, pyörrytti, ja tunsin olevani jossain ihan omassa pikku kuplassani ahdistuneena, valmiina syöksymään seuraavalla pysäkillä ulos bussista. Yritin ajatella kaikkea muuta, ja hetkittäin onnistuinkin. Sitten uusi hyöky paniikkia iski kimppuuni, ja olin ihan varma, että pyörryn ja oksennan ihan kohta.

Hörppäsin vettä vesipullosta, purkan suuhun, ja päätin, etten prkl anna vieläkään periksi mokomalle paskapaniikille. Siitä se olo alkoi pikkuhiljaa korjaantumaan, ja pystyin jo keskittymään muuhunkin, kuin itseeni. Selvisin perille asti, tosin heikotusolo oli vielä jonkin aikaa. On se kumma, miten psyykkinen vaiva saa niin valtavat fyysiset oireet aikaiseksi. Onneksi paniikkikohtauksia on nykyään vain muutama vuodessa, toisin kuin nuorempana. Pitää vaan aina muistaa, että ohi se menee, eikä oikeasti ole vaarallista.

Olin menossa tapaamaan ex-miestäni, joka toi tytärtämme lääkärintarkastukseen, joten en ollut parhaimmillani muutenkaan. Voi olla, että se henkinen stressi sitten laukaisi kohtauksen, tai sitten ei. Olen ylpeä itsestäni, että selätin sen paskan, enkä muuttanut suunnitelmiani paniikin takia.