Heräsin aamulla jo viideltä, enkä saanut enää unta, joten nousin ylös ja keittelin aamukahvit ja paistoin juustomunakkaan aamupalaksi. Koulupäivä oli sen verran pitkä, enkä muistanut ottaa evästä, niin kävin koulun ruokalassa syömässä sitruunaseitä. Mitä sie höttöä siinä seipalan päällä olikaan, ehkä jauhomössöä, niin kaavin sen pois, ja söin kalan salaatin kanssa. Onneksi oli oliiviöljyä salaatin sekaan, ja peräti kahta sopivaa salaattilaatua: jäävuorisalaattia ja kukkakaali-retiisisalaattia. Olisin ottanut runsaan köntin Oivariinia kalan menettämän päällysteen tilalle, mutta kuinka ollakkaan, Oivariinirasiat oli raavittu tyhjiksi, ja jäljellä oli Keijua, jota en sitten tietenkään ottanut.

Jouduin selittämään koulukaverille, miksi en syö leipää tai perunaa ruuan kanssa. Ei hän ainakaan ilman leipää voisi elää, saati sitten ilman karkkia! Ja sitäpaitsi on kuulemma haitallista syödä vain kaksi tai kolme kertaa päivässä, kun verensokeri laskee liikaa. Yritin siinä selittää, että elimistö käyttää karpatessa rasvaa polttoaineena, mutta eipä tainnut mennä perille. Kehotin häntä tutustumaan karppaus.infon sivuihin, jos asia kiinnostaa. Kerroin kaverille, mitä hyvää karppaus on tuonut tullessaan, kuten verenpaineen normalisoituminen, laihtuminen, väsymyksen poistuminen, vatsavaivojen katoaminen, kuukautiskipujen hälveneminen ja kuukautisten säännöllistyminen. Mainostin myös antaumuksella M:n hyvää laihtumistulosta. Saa nähdä, tutustuuko hän lähemmin karppaukseen, vai lyökö kolesterolikortin pöytään huomenna.

Täytyy tunnustaa, että en oikein saanut tyydytystä tuosta koulun ruuasta, taidan pitää omat eväät mukana tästä lähtien. Jopa se jokapäiväinen mantelileipä tuntuu paremmalta ajatukselta kuin kouluruoka. (Joka vieläpä maksaa 2,55€).