Voihan PMS sentään, miten kauhea syömishimo valtasi minut eilen! Aamulla meni normimunakas kermakahvin kera, ja kaikki oli vielä ihan hyvin. Iltapäivällä kanasalaatin syömisen jälkeen en saanut ahmimista loppumaan sitten millään! Paistoin sitten vielä pekonia ja munia, kun ajattelin, että kunnon rasva-annos poistaa syömishimon. Eihän mitä, ei tepsinyt sekään. Kaivoin pakastimesta lapsilta jääneet reissumiehet, sulatin kaksi puolikasta mikrossa, odotin vesi kielellä mikron kilahdusta, voitelin leivät voilla ja koskenlaskijalla, ja söin ne.

Voin kertoa, että olo oli melkoisen huono tuon satsin jälkeen. Ähky suorastaan. Pakko oli mennä pitkälleen, ja nukuinkin tunnin verran. Sen jälkeen läksin naapuriin synttärikahveille. Siellä söin kahvin kanssa yhden suklaakeksin. Kakkuja ei tehnyt mieli, vaikka olin ajatellu täytekakkua maistavani. Kun naapuri tunnusti pursottaneensa kakun päälle valmiskermavaahtoa, loppui kakunhimo siihen paikkaan. En nyt sentään semmoista rupea syömään, vaikka kuinka hormoonit sekoittaisivat pääkoppaa!

Naapuri ja vieraat polttivat tupakkaa sisällä, mutta se ei sentään alkanut himottaa. Ei se kyllä pahallekaan haissut, vasta kun kotiin tullessa, kun vaatteet ja hiukset lemusivat tunkkaiselle. Ilta menikin sitten telkkarin ääressä sukkaa kutoen. Lapsilta jääneen karkkipussin jämät sentään ahmin vielä, ja toisen satsin reissumiehiä. Onneksi ne pahikset on nyt syöty pois, niin seuraavassa PMS:ssä on vähemmän epäkarppia ahmintaa luvassa.

Sinänsä kiva, että karppaaminen on säännöllistänyt kuukautiskierron 28 päivään, kun se ennen vaihteli 35 ja 45 päivän välillä. Huono puoli tässä on tietysti, että PMS tulee useammin kuin ennen. Tiedän onneksi, mistä on kyse, kun kerran kuussa tunnen tulevani hulluksi. M:kin huomaa kyllä aina mikä vaihe kuukaudesta on menossa, sen verran ärhäkkää on käytökseni juuri ennen kuukautisia.

Painokin nousi eilisestä 900g. Olin jo skenaroinut painonnousun olevan vähintään 3 kiloa, eli siinä mielessä ihan positiivisella yllätyksellä alkoi tämä päivä. Tacopiirasta aion nauttia tänään, ja aloittaa syömisen mahdollisimman myöhään siltä varalta, etten taas saa sitä loppumaan. Kermakahvilla mennään siihen saakka. Ulos on turha haaveilla lähtevänsä, sen verran pakkasta (-21,5) näyttää olevan, etten lähde naamaani jäädyttämään tuonne ollenkaan.