Olen laittanut painotavoitteeksi 69kg, eli silloin olisin yhteensä pudottanut 48kg. Nyt on pudonnut 24,2kg, joten puoliväli on ohitettu! Ihmeitä näköjään tapahtuu, minäkin pystyn laihtumaan! Se, mitä ennen luulin huonoksi itsekuriksi, olikin vain hiilaririippuvuutta. Mikä onni, että löysin tämän karppaamisen, tämä sopii minulle niin mainiosti! Paino putoaa kuin itsestään vailla minkäänlaisia ponnisteluja ja kieltäytymisiä. Eikä ole nälkää kärsitty. Juuri muistelin painonvartija-aikojen laihdutusmenyytä:

aamulla kaurapuuro pienellä margariinisilmällä

päivällä tonnikalasalaatti ilman kastiketta

välipalaksi omena

iltaruoka sekavihanneksia ja raejuustoa, pari näkkäriä ilman rasvaa, päälle tonnikalaa vedessä, jälkkäriksi rasvaton jogurtti

iltapala rasvaton jogurtti, kaksi palaa näkkäriä ilman rasvaa, päälle raejuustoa ja tomaattia/kurkkua

juomana rasvaton maito ja vesi

liikuntana aerobic ja lenkkeily. Kaloreita päivää kohti 1200.

Voi elämä, miten se oli ankeaa ja kuivaa tuo ruoka!! Ja miten nälissäni kävin illalla nukkumaan!! Ei ole mikään ihme, että jaksoin tuota aina max. pari kuukautta, jonka jälkeen repsahti ja pahasti. Tuntui, että solut suorastaan huutavat rasvaa!! Ja sitähän ne olisivat tarvinneetkin.

Repsupäiviä oli lähes joka viikko, nimenomaan puntaripäivänä. Silloin söin leipää runsaalla rasvalla, suklaata ja lisää leipää. Oivariinia,  juustoa ja metukkaa runsain määrin leivän päälle. Hiilarimätöistä lähinnä oli kyse, kun repsahdin, eikä syömistä meinannut saada loppumaan millään ilveellä. Noina aikoina ruoka hallitsi minua, enkä minä sitä, niinkuin nykyään. Ooh, kiitos Antti Heikkilä, että kirjoitit Hyvän olon keittokirjat, niistä minun karppaamiseni pääsi alkuun.

Olen sitä mieltä, että edesautoin masennuksen syntymistä tuolla ruokavaliolla. Eipähän ole karpatessa tarvinnut masennuksesta kärsiä ollenkaan. Kyllä tuolla taitaa olla yhteys vähärasvaiseen ruokavalioon, ainakin minun kohdallani.