Hitsi kun iski kamala ikävä taas. M on pyörinyt mielessä koko päivän ja eilisen illan. Ihmetellä täytyy, miten ihana voi mies olla! Oikeasti ihan tavallinen, mutta silti niin erikoinen.

M osaa puhua minut kauniiksi, koskettaa juuri oikealla tavalla ja kohdella minua kuin kuningatarta. Sellaiseksi itseni tunnenkin hänen kanssaan, tai sitten kehrääväksi kissaksi. M:ssa ei ole yhtään pahuutta, ei ilkeyttä eikä tylyyttä. Siltikään hän ei ole mikään nössö tai pehmomies, vaan jotenkin ihmeellisellä tavalla kuitenkin suhteemme kuningas ja isäntä.

Hän antaa minulle tilaa olla oma itseni, ja saa minut tuntemaan itseni paremmaksi ja kauniimmaksi. Voi kumpa osaisin tehdä samoin hänelle, ja näyttää kaikin tavoin, kuinka paljon häntä arvostan ja rakastan.

Minulla on käynyt todellinen onnenpotku, kun olen M:n löytänyt (vahingossa), ja saanut jopa pidettyä jo neljä vuotta huolimatta kaikista angstailuistani, jotka toivottavasti ovat jo lopullisesti taaksejäänyttä elämää.