Eipä näkynyt vielä ysiä pummittaren puntarissa, ei. Tuo satasen alitus tuntuu takkuavan niin pään sisällä kuin fyysisestikin.

Ihan itse asiaa vaikeuttaakseni söin viikonloppuna pussillisen suolapähkinöitä sekä join viiniä ja siideriä. Joten nämä lisättynä menkkaturvotukseen on yhtä kuin +200g. Aloitin ahmimisen heti perjantai-iltana ylimääräisellä taco-piirakan puolikkaalla ja 70%-suklaalevyn jämällä.

Lauantaina jatkoin (karppi)pizzalla, juomingeilla ja suolapähkinöillä. Sunnuntaiaamuna vaaka näytti jo 101,6kg, kun perjantain punnitus oli 100,7kg. Oh hoh!! Eilen sain syömiskierteen poikki lähtemällä väkisin lenkille ja pakastamalla loput pizzapalat.

Tuntui ihan siltä, että tahallaan yritän sabotoida laihtumisen, etten vaan vahingossakaan onnistu pääsemään alle satasen. Vaikka siis haluan sitä todella kovasti. Tämä tunne on kovin tuttu masennusajoilta, kun ajatteli, ettei ole ansainnut mitään hyvää. Ei rakkautta, ei ystäviä, ei hyvinvointia. Ilmeisesti PMS saa ajattelemaan tällä kertaa tuollaisia.

Onneksi olen oppinut suhtautumaan itseeni lempeästi, enkä syyllistä ja tuomitse itseäni kuten ennen. Nyt on alkanut uusi viikko, ja laihduttaminen jatkuu kuten ennenkin. Uskon pääseväni alle satasen lähiviikkoina, ja oikeasti ansaitsevani hoikemman kehon